Johanna Karimäki

Meillä on hyvää ruokaa

Suomalainen ruoka saa arominsa pitkästä valoisasta kesäpäivästä. Voimme olla ylpeitä monista perinneherkuista ja luonnon antimista, kuten sienistä ja marjoista. Ruokavalio on monelle merkityksellinen ja henkilökohtainen asia, jonka kaikkia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin on vaikea tietää ja ennustaa. Siksi ruuan käytön ohjaaminen poliittisilla päätöksillä on haastavaa. Poliittisilla päätöksillä voidaan kuitenkin luoda kannusteita valinnoille, jotka parantavat kansanterveyttä, elävöittävät ruokakulttuuria ja ovat ekologisesti ja eettisesti kestäviä.

 Vihreät esittävät, että kasvisten, hedelmien ja marjojen arvonlisävero lasketaan 9 prosenttiin seuraavalla hallituskaudella. Muutos voidaan tehdä kustannusneutraalina, jos samalla nostetaan muiden elintarvikkeiden alvia. Uusi makeisvero on hyvä esimerkki yrityksistä ohjata yksilön kulutusta terveellisen suuntaan.

 Huomattava osa ruuasta kulkee tuhansia kilometrejä kumipyörillä ennen päätymistään ruokapöytään. Elintarviketeollisuus on vastannut kuljetuksiin luomalla tuotteita, jotka kestävät hyvin kuljettamista ja säilyttämistä mm. lisäämällä säilöntäaineita ja pakastamalla. Pitkä kuljetusmatka lisää tarvetta tuotteiden pakkaamiseen ja prosessoimiseen, mikä lisää ympäristörasitusta ja heikentää ruuan ravitsemuksellista laatua.

 Ympäristö- ja terveysvaikutuksiltaan samanarvoisista tuotteista kannattaa valita mahdollisimman lähellä tuotettu. Ruuan paikallisuus on osa ruokakulttuurin arvostusta. Paikallinen tuotanto myös työllistää alueellisesti ja on osa kotimaista huoltovarmuutta.

 Ilmastonmuutoksen kannalta eri ruoka-aineet ovat vaikutuksiltaan erilaisia, mutta useimmiten kotimainen viljatuote tai peruna on parempi vaihtoehto kuin tuontina tuleva riisi tai pasta. Naudanlihan ilmastopäästöt ovat paljon suuremmat kuin riistan tai kotimaisen järvikalan.

 Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on tärkeää vähentää lihan syöntiä. Monet kuluttajat ovat tulleet ilmastotietoisiksi, ja monipuolisen kasvisruuan kysyntä kasvaa. Monipuolisia vaihtoehtoja sisältävä kasvisruokapäivä kouluissa ja työpaikoilla on hyvä tapa tutustuttaa ihmiset lihattomaan vaihtoehtoon. Myös sesongin mukaisen ruuan käytön edistäminen on ekologista.

 Maailman kalakannat, mukaan lukien Itämeren turska ja luonnonlohikannat ovat vaarantuneet. Kalan kulutuksessa on siirryttävä kestävästi pyydetyn kalan käyttöön. Tätä varten kalan alkuperästä ja pyynnin kestävyydestä kertovaa jäljitettävyysjärjestelmää on kehitettävä. Tarvittaessa on voitava asettaa tuontikieltoja.

 Kuluttajat haluavat lisää luomuruokaa. Yksi perusongelma luomutuotteiden edistämisessä ovat pienet volyymit. Myyntikanavien löytäminen keskittyneen jalostaja-, logistiikka- ja kauppaportaan kautta on haasteellista pienille ja keskisuurille yrityksille. Ongelma on tiedostettu pitkään. Nyt on korkea aika löytää ratkaisuja, tukea järjestäytynyttä luomualaa, lisätä pk-yritysten välisiä yhteistyön mahdollisuuksia. Tarvitaan myös lähiruokamarketteja ja ruokapiirejä, joista kuluttajat voivat suoraan ostaa luomu- ja lähiruokaa.

 On turvattava pienimuotoisen paikallisen elintarviketuotannon ja -kaupan sekä ravintolatoiminnan mahdollisuudet. Tätä ei saa vaarantaa lainsäädännön tulkinnoilla ja turhalla byrokratialla. Esimerkiksi elintarviketurvallisuuslainsäädännön toteuttamistapaa pitää soveltaa yrityksen koon mukaan.

 Vihreät linjaavat, että luomuviljelyn osuuden suomalaisesta peltopinta-alasta tulee nousta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi julkisista elintarvikehankinnoista 25 prosenttia tulee olla luomua vuoteen 2020 mennessä. Luomuruuan kilpailukyvyn parantamiseksi arvonlisävero tulisi laskea 9 prosenttiin eli samaan, mitä esitämme kasvisten, hedelmien ja marjojen alviksi. Alvin määrittäminen tuotantotavan mukaan vaatii päätöstä EU-tasolla.

 Vaikka haluamme lisää luomuviljelyä, on myös jäljelle jäävää tavanomaista maataloutta kehitettävä ekologisempaan suuntaan. EU:n ympäristötuen perusosa on ehdottomasti suunnattava tutkitusti tehokkaisiin ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin huomioiden vesistöjen tila ja luonnon monimuotoisuus.

 Meille kaikille on merkityksellistä se, mitä lapset syövät päivähoidossa ja kouluissa, mitä vanhukset syövät vanhainkodeissa. Lapset ja vanhukset ansaitsevat turvallista, maukasta ja terveellistä ruokaa. Kuntapäättäjillä on iso vastuu varata riittävät määrärahat hyvien ruokahankintojen tekemiseen sekä lähi- ja luomuruuan lisäämiseen. Hankintalakia voi soveltaa painottaen muun muassa tuoreutta ja toimitusaikaa.

 Ruoka on osa kulttuuria, ja ateriointi kokoaa ihmisiä yhteen. Työelämän hektisyyttä on hellitettävä, jotta perheillä ja ystävillä olisi enemmän aikaa aterioida yhdessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Henri Tuhola

Nyt asiat suoriksi. Suomalaisilla on absoluuttisen paska ruokavalio. Suuhun mätkitään makeata ja viljatuotteita mitä keritään. Ylikäsiteltyä ja vetistä maitojuomaa menee päivittäin tolkuttomia määriä. Heikkolaatusia valmisruokia syödään liikaa kiireessä ja monet ruokalat ovat keittämöitä, mihin tulee tuommoista valmisruokaa jostain tehtaalta. Kansanterveyslaitos latelee terveystietoa joka on täyttä kukkua jos sitä soveltaa jokaiseen Suomalaiseen.

Vihreillä käsitys taloudesta on yhtä hyvä kuin saappaalla. Jos veroja laskee tai nousee niin verotulot muuttuvat, mutta muutos ei kytke suoraan veroprosentiin. Verotulot eivät mm. nouse veroja nostamalla nykyisellään.

Ihmisten kulutustottumuksia ei voi muuttaa veroja säätämällä. Voitte nostaa rauhassa makeisten arvolisäveron 200 prosenttiin, tuloksena ihmiset voivat päätyvä käyttämään makeisiin hiukan enemmän rahaa kuin ennen, missään tapauksessa se ei kuitenkaan laske.

Verojen laskeminen ja nostaminen mielivaltaisesti ei ole kustannusneutraalia missään muualla kuin jonkun LSD huuruissa.

Luomu ei ole mikään samperin ensisijainen tavoite suomalaisten ruokailutottumusten muuttamisessa. Laittakaa ihmiset syömään ensiksi niitä ei-luomu vihanneksia ja muita luomuttomia terveellisiä tuotteita. Perunan ja viljan käyttöä pitää vähentää.

Pästoroimaton maito on vähän niin ja näin. Maitotilan täytyy pystyä ehdottomaan puhtauteen ja yhteen säiliöön ei saa ajaa useamman eri naudan maitoa ettei koko maitoerä saastu kun yksi eläin on kipeänä. Pästorointia pitää käyttää jos tautiepidemioita ilmenee. Muussa tapauksessa se pitää kieltää.

Toimituksen poiminnat