Johanna Karimäki

Vähävaraisten yksinhuoltajaperheiden asemaa parannettava

Yksinhuoltajaperheet ovat niin yleisiä pääkaupunkiseudulla, että noin joka kolmannessa perheessä on yksi huoltaja tai asutaan uusperheessä. On tosi harvinaista, että yksinhuoltajuus olisi toivottu tilanne, vaan tavallisimmin vanhemmat päätyvät eroon ja lasten huollosta sovitaan. Lasten kannalta on todella tärkeää hyvän suhteen säilyminen kumpaankin vanhempaan. Myös yhteisöllisyys on tärkeä voimavara. Uskon, että asukaspuistot, kirjastot ja muu yhteisöllinen toiminta ovat tärkeitä monelle yksinhuoltajalle.

 Yksinhuoltajaperheissä arki on kiireistä ja usein taloudellisesti tiukkaa. Joka neljäs suomalainen yksinhuoltajaperhe on pienituloinen, kun 1990-luvun puolivälissä osuus oli joka kymmenes. Valtaosa pienituloisista yksinhuoltajista on naisia ja joka kolmas köyhyysrajan alapuolella elävä lapsi asuu yksinhuoltajaperheessä.

 Arjen työmäärä on suuri, sillä lasten vaate- ja harrastevälinehankinnat on hoidettava, selvittävä ruokahuollosta ja kodin siivouksesta, vietävä sairas lapsi lääkäriin vaikka keskellä yötä. Tilanteeseen sopeudutaan parhaimman mukaan ja lasten omatoimisuus kasvaa.

 Jotta perhe selviäisi, käytännössä syntyy tukiverkko isovanhemmista ja ystävistä. On tärkeää huolehtia koulujen iltapäivä- ja harrastetoiminnasta. Viime laman virheet on vältettävä, eikä lapsia saa laittaa taantuman maksajiksi. Se tulisi kalliiksi, mikä on nähty 90-luvun lapsien, nykyisten murrosikäisten, kasvaneina huostaanottoina. Silloin kasvoivat hoito- ja opetusryhmien ryhmäkoot ja kouluterveydenhoitoa ja iltapäiväkerhoja karsittiin.

 Yksi keskeinen asia, jota olen ajanut, on kaikille lapsille tasa-arvoinen mahdollisuus harrastaa. Moni on kysynyt minulta, kuinka etenee lakialoite vähävaraisten lasten harrastusten tuesta, jossa esitetään, että valtion tulee osoittaa vuosittain määräraha heikossa taloudellisessa asemassa olevien perheiden lasten harrastusten tukemiseen. Hyvät harrastukset toimivat ennaltaehkäisevästi, estävät syrjäytymistä ja pienentävät päihde- ja mielenterveysongelmia. Loppujen lopuksi panostus lasten mahdollisuuksiin harrastaa voi maksaa itsensä takaisin säästyneinä sosiaalikuluina.

 Mielestäni tällainen lasten hyvinvointia lisäävä tuki tarvitaan. Vuodelta 2008 peräisin oleva aloite on edelleen sosiaali- ja terveysvaliokunnan harkittavana. Jos asia ei tällä hallituskaudella toteudu, ajatus pitäisi saada seuraavaan hallitusohjelmaan.

 Meillä on vastuu luoda tasa-arvoiset lähtökohdat jokaiselle lapselle. Tule mukaan keskustelemaan eduskunnan kansalaisinfoon ke 6.10 klo 14-16.30. Yhden vanhemman perheiden liiton seminaarissa pohditaan teemaa ”Kuinka yksinhuoltajan köyhyys poistetaan?”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

wwwTwittercomEDUSKUNTAVAALIT (nimimerkki)

Ehdotat että pitäisi luopua oman perheen rahallisesta turvasta ja antaa rahat muille ja samalla pienentää oman perheet turvaa?

Eiköhän näiden yksinhuoltajien kannattaisi yhä enemmän ottaa vastuuta päätöksestä kenen kanssa menee lisääntymään?

Lapsi kannattaa hankkia miehen kanssa, joka maksaa itse lapsensa kasvatuksen, koska kaikki eivät mielellään luovu oman perheensä hyvinvoinnista tuntemattoman, usein vastuuttoman lisääntyjän vuoksi.

Käyttäjän Tenkura kuva
Pasi Tenkanen

Tämä asettelu mielenkiintoinen, koska sanasta yksinhuolta tulee välittömästi mieleen tilanne, että eroperheiden lapset ovat vain yhden vanhemman elätettäviä ja kasvatettavia.
Käsittäksi on olemassa laki elatusvelvollisuudesta, joka ei lopu vanhempien eroon, vaan molemmat vanhemmat ovat vastuussa lapsen elatuksesta ja kasvatuksesta.
Tämä toimii, jos vanhemmat eivät aktiivisesti pyri kyseistä tilannetta ehkäisemään ja eristämään toista vanhempaa kasvatus- ja/tai elatusvelvollisuudesta.

Anita Koivu

Olen jo eläkeläisisoäiti enkä asu pääkaupunkiseudulla. Harrastus on todella mielestäni se, joka antaa nuorelle toverisuhteet ja ajankäytön jolla ehkäistään joutumasta "ongelmiin". Murrosikäisten parissa työni tehneenä olen konkreettisesti nähnyt sen miten nuoret ( ei kaikki) joilla ei ole mitään harastusta usein joutuvat alttiiksi negatiivisille vaikutteille. Tuohon ikään kuuluu ryhmäytyminen tavalla tai toisella. Mikäli ryhdytään nuorten harrastusten tukemiseen sitä ei pidä kohdistaa yksinhuoltajien lapsiin vaan peruste pitää olla perheen taloudellinen tilanne. Kaiken kaikkiaan kehiteltävä idea.

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Hei,

olisi äärimmäisen mielenkiintoista päästä tuohon tilaisuuteen, vaikka lapseton sinkku olenkin. Ainoa asia, minkä haluan huomauttaa, on se, ettei kukaan leimaudu köyhäksi. Emme tarvitse turhia leimoja kenenkään mieleen.

t. Jukka

juri g.

Lasten vanhemmat elättäkööt lapsensa ja valitkoot sen toisen vanhemman ajatuksella. Kohta ei ole enää yhteiskuntaa, jolle ulkoistaa henk.koht. virheidensä jälkihoidon.

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen
Käyttäjän johannakarimaki kuva
Johanna Karimäki

Hei. Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Ensiksi oikaisen pienen väärinkäsityksen. Vähävaraisten lasten harrastusten tuki on aloitteessa tarkoitettu kaikille köyhien perheiden lapsille, ei tietenkään vain yksinhuoltajaperheille. Aloitteen perusidea on tässä:

Etuus koskee niiden perheiden lapsia, joissa talouden yhteenlaskettu bruttotulo on alle 70 % mediaanitulosta. Täyden tuen saa 50 %:n mediaanitulolla, ja tuki laskee siitä lineaarisesti nollaan 70 %:n tulotasolla. Maksimissaan korvataan kuitenkin 80 % lapsen harrastusten aiheuttamista kustannuksista. Tukeen on oikeutettu kukin perheen lapsista erikseen. Täyden etuuden suuruus on 400 euroa vuodessa. Tätä etuutta ei tule huomioida toimeentulotukea määriteltäessä, joten se ei vaikuta toimeentulotuen suuruuteen. Etuuden suuruus tarkistetaan vuosittain kuluttajahintaindeksillä korjattuna, peruslukuna käytetään indeksiä vuoden 2009 alussa.

Eli tuossa oli suora lainaus aloitteeseen ehdotetusta lakipykälästä. teidän kommenteissa oli muitakin hyviä pontteja. Jukka muistutti siitä, ettei kaikkia pidä leimata köyhiksi ja näinhän se onkin. Eivät kaikki yksinhuoltajatkaan ole köyhiä. Oikeastaan ketään ei pitäisi leimata köyhäksi, ikäänkuin köyhyys olisi jokin vika. Mutta köyhyydestä aiheutuu se, etteivät rahat riitä esimerkiksi mieluisaan harrastukseen.

Joissakin kommenteissa näkyi myös ideologinen ero. "Kukin huolehtikoon itse itsestään ja lapsistaan" -ajattelu nousi joissakin kommenteissa. Olen sitä mieltä, että hyvinointiyhteiskunnassa ohjataan tukea huono-osaisille ja huono-onnisille. On paljon parempi ehkäistä esim. työttömien perheiden lasten syrjäytymistä kuin luoda uutta työttömien sukupolvea.

Anna-Leena Nieminen

#Olen sitä mieltä, että hyvinointiyhteiskunnassa ohjataan tukea huono-osaisille ja huono-onnisille. On paljon parempi ehkäistä esim. työttömien perheiden lasten syrjäytymistä kuin luoda uutta työttömien sukupolvea.#

Voi liirum laarum, mitä tyhjää hurskastelevaa puhetta, eikö sulle tule mieleen että voisi yrittää ehkäistä sitä työttömyyttä eikä hoitaa sen seurauksia...

Käyttäjän johannakarimaki kuva
Johanna Karimäki

Kiitos kysymästä. Mukavaa, että työllistäminen kiinnostaa. Pidän työllistämistä tämän hetken tärkeimpinä asioina, joita myös työelämävaliokunnassa päivittäin käsitellään. Nuorisotyöttömyyden torjuntaan on satsattu esim. lisäämällä nuorten työpajatoimintaa ja tukemalla nuorten työllistämistä Sanssi –kortilla. Kunta tai yritys saa valtion tukea työllistäessään työttömän nuoren. Koulutuspaikkoja on myös lisätty, mm. 10 000 uutta ammattikoulutuspaikkaa tällä hallituskaudella. Nuorisotyöttömyys on hellittänyt ja nuorten aktivointitoimenpiteitä jatketaan tehokkaasti. Pitkäaikaistyöttömyyttä sen sijaan on vielä viime laman jäljiltäkin ja mielestäni on tärkeää, ettei toivoa heidänkään osaltaan menetettäisi. Oikein tehdyn aktivointisuunnitelman ja kuntouttavan työtoiminnan avulla on nähty, että työelämään paluu on pitkän tauonkin jälkeen mahdollista. Esimerkiksi työpankkikokeilusta on todella kannustavia tuloksia. Yritys ottaa työhön vajaakuntoisen tai pitkäaikaistyöttömän, joka on tietyn ajan työsuhteessa ”työpankkiin”. Näin yrityksellä ei ole työllistämisriskiä ja työtön saa työtä. Monessa tapauksessa kaikki on mennyt niin hyvin, että henkilö on lopulta työllistynyt yritykseen. Tämä on yksi hyvä kokeilu, joka pitää laajentaa koko maan käytännöksi.

Edellä kirjoitettu ei poista sitä, että pidän ennaltaehkäiseviä toimia, kuten lasten tasa-arvoista mahdollisuutta harrastaa, myös tärkeinä. Lapsissa on aina toivoa.

Toimituksen poiminnat